Kaalimaa

Tomaattichutney

500g tomaattia
150g omenaa
100g sipulia
1dl valkoviinietikkaa
1dl sokeria
1 rkl makeaa chilkilastiketta
1tl suolaa

Kuori tomaatit ja paloittele vihannekset.
Mittaa kaikki aineet kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä reilu tunti.
Tölkitä.

Eräänä päivänä tulin töistä ja noustessani autosta ihmettelin, mikä ihana tuoksu oli vallannut koko pihan. Hetken asiaa tutkittuani, huomasin ihka ensimmäisen pionin kukkivan puutarhassani. Kaikki aiemmat pionikokeiluni olivat päättyneet pionin kannalta köpelösti. Mutta tällä kertaa olin panostanut pionin istuttamiseen erityisellä huolella. Perustin viime kesänä puutarhan paahteisimpaan paikkaan terassin kupeeseen muhevan isoilla kivillä reunustetun kohopenkin. Kaikki sen kasvit talvehtivat yli odotusten ja kukkivat nyt todella runsaasti.

Tämä jalokärhö minun oli tarkoitus syksyllä nostaa maasta ja talvettaa kasvihuoneessa, mutta se jäi tekemättä. Keväällä en ollut uskoa silmiäni, kun herkäksi luuemani kärhö alkoi terhakasti vihertää. Ja näin komeasti se nyt kukkii. Tästäkin kiitän aurinkoista kohopenkkiäni!

Ei liene salaisuus, että pidän pinkeistä kukista. Tässä joitakin kesäkuun kukkijoita…

ja vielä pinkin teeman kunniaksi Nupun yllätyskesävauvat 1 vrk ikäisinä.

Kaalimaan kesäasukkaat muuttivat pihan perälle toukokuun puolessa välissä, kun yöpakkaset olivat ohi.

Kevään iso projekti olikin kanitarhan laajennusosa, joka käsittää pari uutta tarhaa ja suojakatoksen. Katoksen alla on mukava istuskella iltasella ja seurata pitkäkorvien puuhia. Ostan sinne vielä hienon tuolin kunhan löydän mieleiseni. Nyt siellä on vielä vanha valkoinen muovituoli, mutta otin sen kuvauksen ajaksi pois, sillä se ei ollenkaan sovi tyyliin. Katoksen ikkunallinen takaseinä tehtiin vanhoista kasvilavojen kansista. Ne henkivät ihanaa tunnelmaa ja lievittävät huvimajan kaipuuta.

Yksi kanimökki muodostaa pienen näppärän pöydän, jonka ääressä puuhastella.

Kesäkukat ja kurpitsat pääsivät vihdoinkin ulos kasvihuoneesta. Itseasiassa tein tämän jo viime viikonloppuna, mutta blogin päivittäminen on muilta kiireiltä jäänyt.

Kottikärryllinen kesä- ja spagettikurpitsaa odottamassa kasvimaalle istutusta.

Olen niin onnellinen aina keväisin, kun tämä komea tuomivanhus kukkii porttimme pielessä. Puu täyttää huumavalla tuoksullaan iltaisin koko pihan. Viimeistään siitä tietää, että kesä on tullut. On niin ihanaa kulkea sen ohi ja koskettaa lehvästöä sen ojennellessa oksiaan kohti pihatietä.

Vaihdoin nuukahtaneiden sipulikukkien tilalle jalohortensian. Se toi heti niin ihanan kesäisen tunnelman terassille. Ja mikä on terassilla ollessa, kun toukokuun puolessa välissä meitä hemmotellaan näin kesäisillä lämpötiloilla.

Hortensian kukissa on jotain todella satumaisen herkkää. Niitä on pakko katsoa aivan läheltä, jotta näkisi paremmin tuon ihmeellisen kauniin väripaletin.

En oikein tiedä mikä sai minut hurahtamaan ajatukseen omasta metsäpuutarhasta. Ihanasta kukkalehdosta, salaisesta puutarhasta, keijumetsästä, woodland gardenista… Pihamme koilliskulmaus on jätetty melkolailla luonnon tilaan ja sen kasvillisuus on hyvin lehtomaista. Toisaalta se on pahoin risuuntunut ja paikoin heinittynyt, mutta silti niin ihana keväisine valkovuokkoineen ja tuomenkukkineen. Tänä keväänä sain innon muokata siitä hoidetumman, mutta silti huolettoman metsäpuutarhan. Suunnittelin sinne rehevän aluskasvillisuuden, kiemurtelevan polun ja ehkäpä sammakkolammen. Sammakot nimittäin kutevat joka kevät karppilampeemme, eikä siinä mitään, mutta kun nuijapäät joutuvat pumppuun ja suodattimeen. On sydäntä särkevää löytää sieltä joukoittain kuolleita pikku sammakon alkuja. Siksi suunnitelmissa on ollut jo pitempään oma pieni lammikko sammakoille, jossa voisivat rauhassa kutea.

 
Metsäpuutarhan alussani kasvaa jo valmiiksi ainakin valkovuokkoja, poimulehtiä, oravanmarjoja, ahomansikkaa ja erilaisia sammalia. Näitä yritän säästää mahdollisimman paljon.

Tänään kaivelin sammalten välistä ylös eitoivottuja heinätukkoja ja istutin syntyneisiin kolosiin sinivuokkoa, kieloa, rotkolemmikkiä, varjoyrttiä ja pikkutalviota.

Lisäksi istutin metsäpuutarhan sisääntuloon kauan himoitsemani köynnöshortensian kiipeilemään vanhan kelopuun rungolle. Täytyy laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa, että se viihtyisi saviperäisellä tontillamme. Yritin muotoilla sille mahdollisimman kuohkean kohopenkin, jotta siitä olisi iloa vielä seuraavinakin vuosina.

Keväisin päässäni vilisee erilaisia suunnitelmia niin, että välillä silmissä sumenee ja heikompaa hirvittää. Tänä kesänä pitäisi saada aikaiseksi ainakin laudoitus etuterassille, lauta-aita sisääntulopuolelle ja laajennus kanitarhaan. Nämä ovat olleet tekemättömien töiden listalla jo ainakin pari kesää, mutta monet muut projektit ovat menneet edelle. Vanhojen lisäksi keksin joka kevät aina uusia projekteja. Haluaisin palavasti ihanan vanhoista ikkunoista rakennetun kasvihuoneen, ihan pienen vaan, mutta tiedän haaveeni olevan nyt aika epärealistinen. Niinpä keksin ruveta haaveilemaan kasvilavasta! Ne tuntuvat olevan nyt jotenkin niin trenkkäitäkin. Minulla olisi siihen tarkoitukseen juuri sopiva vanha ikkunakehikkokin, joka lienee alunperinkin ollut samassa käytössä. Irrottelin jo syksyllä lasit irti, koska muutama muu kehikko on varattu kanitarhan laajennukseen, mutta yksi jäi juuri sopivasti ylimääräiseksi. Tässä ulkovajan päädyssä on juuri sopiva paikka tulevalle kasvilavalleni.

Olipa ihanaa kierrellä puutarhamessuilla. Tällä kertaa tuli hankittua kymmenen pussia siemeniä, istukkasipuleita, liljansipuleita, enkelipelargoni, tulppaanipelargoni sekä tämä pieni valkoinen jakkara. Erityisen onnellinen olen jakkaralöydöstäni, sillä juuri tällaista olen etsinytkin. En ylety kastelemaan viherhuoneessa amppeleita kunnolla ja jakkara tulee todella tarpeeseen. Saan sen avulla juuri ne tarvittavat parikymmentä senttiä, jotka geeneistä ovat jääneet uupumaan. Kaiken lisäksi se on vielä niin suloinenkin.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla itselleni uutena tuttavuutena kasvattaa lanttua sekä suoraan maahan kylvettäviä monivuotisia kukkia.